Uusi vuosi, uudet kujeet

Pakkaset paukkuu edelleen, mutta tänä viikonloppuna olemme viettäneet varsinaista agilityviikonloppua. Perjantaina treenasin molempien koirien kanssa Laurin johdolla. Treenitaukoa olikin kertynyt peräti kuusi viikkoa. Koirilla on pakkasen takia ollut tekeminen vähän vähissä, joten treenit tekivät hyvää molemmille.

Lauantaina pääsimme Nyytin kanssa tehotreeneihin tuuraamaan Aria ja Esmeä. Kouluttajana oli Sari Vähäniitty. Nyyti meni hyvin, tosin vauhti ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta ei kai tuolla kelillä. Nyyti kuitenkin kuunteli mua erinomaisesti ja saimme aikaiseksi nollaradankin. Treenit oli tosi kivat.

Sunnuntaina oli taas Hipun vuoro päästä areenalle. HSKH:n omat kisat 1-2 luokalle järjestettiin Purinalla. Pakkasta oli lähes 20 astetta, mutta mikään ei enää pidätellyt meitä. Tosin juutuin auton kanssa hankeen heti aluksi, mutta kaksi voimanaista auttoi työnsi auton hangesta. Kiitos siitä! Meinasin juuttua toisenkin kerran, mutta tällä kertaa pääsin omin avuin pois. Tämä alun hässäkkä aiheutti ehkä sen, että en jännittänyt niin hirveästi.

Ensimmäinen rata oli hyppyrata, melko helpolta tuntui. Hippu meni kivalla vauhdilla (käsijarru ei tällä kertaa ollut ihan pohjassa) ja teimme nollaradan. En edes onnistunut söhläämään Hipun keppejä. Kai tuokin koira on jotain oppinut vuosien varrella. Sijoituimme kolmanneksi, ja koska osallistujia oli 11, saimme sertin. Olen tietysti onnisumisesta iloinen, mutta olo on myös hiukan haikea. Hipun vautia ei ainakaan vielä tule riittämään kolmosissa, mutta ehkä käymme kuitenkin harjoittelemassa kisaamista aina välillä. Ehkä sitä vauhtia tulee joskus lisää.

Toista rataa ei sitten tarvinnutkaan mennä. Pakkasen takia emme edes jääneet katsomaan.

Hippu oli illalla sitä mieltä, että nyt on pukuleikit leikitty; olimme lähdössä iltalenkille ja otin Hipun puvun esille, Hippu yritti mennä Rikun syliin karkuun. Raukka (Hippu siis) on ihan kalju, joten pakko oli pukea päälle.

Ensi viikonloppuna sitten Nyytin kanssa kisaamaan Hyvinkäälle.